lauantai 31. elokuuta 2013

14 kerroksen kierros


Tänään vuorossa on kuukausittainen turvakierros Tornissa. Toimin hotellipäällikön ominaisuudessa myös Tornin turvallisuusasiantuntijana. Siivous, huolto ja turvallisuus ovat asioita, jotka huomataan vain silloin, kun joku mättää. Itse hotellissa majoittuessani oletan, että huone on siivottu hyvin ja kaikki toimii niin kuin pitääkin. Tai siitä uskon maksavani. Haluan, että minun on myös turvallista yöpyä hotellissa. Koskaan ei voida olettaa, että turva-asiat ovat ja pysyvät kunnossa ilman säännöllistä tarkastusta. 

Aloitan kierroksen aina Tornin huipulta. Alaspäin on nimittäin mukavampi liikkua, koska tällä kierroksella ei käytetä hissiä. Paitsi aluksi ajaessani hissillä 12. kerrokseen. Kiipeän ylös Ateljee Bariin. Tällä kertaa ei kuitenkaan ihailla maisemia, vaan todetaan, että varauloskäyntien merkkivalot palavat ja käsisammutin sekä sammutuspeite ovat oikeilla paikoilla. 


Tornin huipulta on kaksi portaikkoa alas. Kerros kerrallaan tarkastan huonekäytävien käsisammuttimen sekä taskulampun kunnon. Samoin sen, että näitä turvavarusteita osoittavat merkit ja kyltit ovat paikoillaan. Kuudennesta alaspäin huonekerrokset on jo jaettu eri palo-osastoihin. Tornissa palo-osastoja erottavat automaattiset palo-ovet. Testaan jokaisen automaattioven toiminnan kierroksen aikana. Ovien on tarkoitus mennä kiinni mahdollisessa tulipalotilanteessa. Tässä yhteydessä voin todeta, että jokainen palo-ovi sulkeutui kuten pitääkin. 

Palo-osastoinnin lisäksi jokainen hotellihuone on oma palo-osastonsa. Eli hotellihuoneen ovi ei ole ihan mikä tahansa väliovi, vaan se estää myös mahdollisen palon leviämisen eteenpäin. Tästä syystä hotellien ensimmäisessä kuulutuksessa pyydetään yleensä pysymään huoneissa ja välttämään turhaa rynnäkköä vastaanottoon tai kadulle. Sitten, kun mahdollinen evakuointikuulutus laitetaan, on aika siirtyä rauhallisesti lähintä poistumisreittiä käyttäen ulos. Tornin kokoontumispaikka hätätilanteessa on Kalevankadun ja Yrjönkadun kulmassa.

Hotellien hätäpoistumistiet ovat muuten useimmiten sellaisia, että niistä ei pääse takaisin huonekerroksiin. Ilman avainta. Tämän koin vuosia sitten, kun olimme vanhempieni kanssa Helsinki-lomalla. Se oli silloin, kun nykyisen Kampin ostoskeskuksen kohdalla oli linja-autoasema ja elettiin jotain 80-lukua. Majoituttiin Pressassa (nykyisin Original Sokos Hotel Presidentti) ja lähdettiin veljeni kanssa vähän ”seikkailemaan” huoneen ulkopuolelle. Hätäportaikon ovi kolahti takanamme kiinni ja ainoa reitti pois oli alaspäin. Tästä kierroksesta ei taidettu kertoa sen enempää kellekään.

Jatketaan me tätä kierrosta ja mennään ensimmäisen kerroksen kautta alas kellaritiloihin. Niihin takatiloihin, joihin vierailijat eivät pääse kurkistamaan. 


Kellarikerroksessa meillä on varastot, tekniset tilat sekä sosiaalitilat. Turvakierroksen yhteydessä tarkastan esteettömän kulun sprinklerikeskukseen sekä huoneisiin, joissa on Tornin vesi- ja kaasusulut.  Samalla käyn muut kellarikerroksen tekniset tilat läpi. Tuosta alla olevan kuvan naamarista tulee aina mieleen armeijan kaasunaamarit ja niiden käyttöön liittyvät harjoitukset.



Kierroksen päätyttyä raportoin havainnot edelleen S-ryhmän yhteiseen riskienhallintajärjestelmään sekä ilmoitan omalle huoltomiehellemme mahdolliset korjaustarpeet turvallisuuteen liittyen. Havainnot kierroksesta jaetaan myös Tornin esimiehille. Tällä kierroksella löytyi ainoastaan yksi opastuskilpi, joka oli irronnut seinästä. Muilta osin kaikki oli erittäin hyvässä kunnossa.

Turvallisuuteen kuuluu toki muutakin kuin palo- ja pelastusturvallisuus. Sanotaan, että turvallisuussyistä  näistä ei puhuta sen enempää.

Oikein hyvää ja turvallista vuoden jatkoa sekä tervetuloa vieraakseni Solo Sokos Hotel Torniin.


Markus



keskiviikko 28. elokuuta 2013

Keittiömestari Lotta hakee puuttuvan kalan vaikka taksilla


Hotelli Tornin olemassaolon tiesin jo Kokkolassa asuessani. Olin kuullut puhuttavan Tornin hengestä, eikä se ollut vain puhetta. Tunsin tuon kuuluisan viehätyksen pari viikkoa sitten astellessani uuteen työpaikkaani. Olen Lotta, Tornin uusi keittiömestari. 

Nainen keittiömestarina on Helsingissä melko outo näky, mutta ei kuitenkaan harvinainen. Oma innostus lähti äidin jalanjälkiä seuraten. Suvussa kulkee nimittäin tämä homma. Kokki on ollut kirkkaana ammatillisena päämääränä aina. Ehkä se on oikean ammatinvalinnan merkki, kun vapaa-ajallakin kädet syyhyävät ruoanlaiton pariin, eikö?


Mahdollisuus työskennellä Ravintola Tornissa on aivan mieletöntä. Talon vanha historia toki tuo tietynlaista painetta, mutta positiivisessa mielessä. Saan luoda historiallisen talon peruspilareihin oman näköiseni panoksen. Urakehityksen kannalta on hyvä, että ravintoloiden ruokamaailmat eroavat toisistaan. 

Tällä hetkellä meitä on Ravintola Tornissa minä ja 10 kokkia. Aamu alkaa kahdeksan tienoilla toivottamalla huomenet ja nauttimalla aamukahvit työkavereiden kanssa. Työympäristö on tärkeä, mutta vielä tärkeämpiä ovat työkaverit. He tekevät arjesta juhlaa. Ravintola-alalla usein erilaiset persoonat yhdistyvät, räväkätkin sellaiset. Meillä keittiössä nauru raikaa, mutta työntekoon suhtaudutaan silti vakavasti. Ilmapiiri on rennon humoristinen.




Entä koetellaanko koskaan hermoja? Tietysti. Kaikki ei voi aina mennä putkeen, ei meillä, eikä muualla. Mutta tällä alalla sellaisen ei saa antaa vaikuttaa työntekoon. Eteenpäin mennään. Ongelmat ratkaistaan luovuudella; puuttuva kala haetaan vaikka taksilla, jos on tarve. Keittiössä pitää olla tietynlaista kovuutta, lujuutta ja nöyryyttä. Keittiössä ”oho” tarkoittaa, että asia tehdään uusiksi eikä anneta periksi. 

Moni varmaan ajattelee, ettei kokki käy vapaa-ajallaan syömässä ravintolassa. Mutta kokki, jos kuka, arvostaa muiden tekemää työtä keittiön puolella. Ja Mäkkärin autokaistallakin saatan piipahtaa.  

Vinkkinä kaikille: intohimoinen ote työhön näkyy lopputuloksessa. Tee työtä, josta nautit! Nähdään Ravintola Tornissa!


Mausteisin terveisin,

Lotta
Keittiömestari