maanantai 30. syyskuuta 2013

”Hyvä on ruoka nälättäkin, janotta juomakin jalo”


Olimme ottaneet esiin kolmihaaraiset lasit, miekat, viitat, käskykirjat ja muun rekvisiitan. Tänä vuonna ritareiksi lyötäisi kaksi ritarikokelasta. Heidät oli jo ohjattu odotuskammioon odottamaan vuoroaan, ritarisali laitettu kuntoon ja rekvisiitta valmiina.Kokelaat noudettiin odotuskammiosta. Viimeinen koe ennen ritariksi lyömistä on ritarilasin käytön hallitsemisen testaus. Kädessä oleva täysi lasi tulee tyhjentää yhdellä kertaa niin, että siitä ei läiky mitään yli lattialle eikä rinnalle. Jos kokelas selvittää tämän, hänet lyödään Tornin Ritariksi.

”Veli kansleri, keitä sinulla on mukanasi?", kysyi Tornin ritarien marsalkka.
"Minulla on mukanani ritarikokelaita", kansleri vastasi.
Ritarikokelaat tarttuivat kolmihaaraisiin laseihin ja hörppäsivät ne tyhjiksi kerralla.

"Hyvät ritarit, voidaanko heidät hyväksyä?", suurmestari kysyi ympärillä olevalta joukkiolta.
”Kyllä!", kuului monikymmenhenkisen joukkion vastaus.


Tornin ritarit kokoontuivat tänä vuonna 64:tta kertaa. Tapaaminen järjestetään aina 19. syyskuuta, kuten tänäkin vuonna. Ritaripäivillä Ravintola Tornissa seurustellaan ja nautitaan hyvästä ruoasta ja juomasta. Mutta mennäänpä ajassa hieman taaksepäin. Mistä Tornin ritarit saivat alkunsa?

Tornin Ritarit perustettiin 19.9.1949. Alusta saakka he olivat Eurooppaan suuntautuva veljeskunta, jonka esikuvina olivat eurooppalaiset ruoka- ja viiniveljeskunnat. Tähän mennessä ritarikuntaan on lyöty 325 henkilöä. Ensimmäinen nainen lyötiin ritariksi 1996. Hän oli Riitta Uosukainen. Ritarikunnan henkilöt vaihtuvat vuosien mittaan uusien polvien tullessa tilalle. Ritarien henki, ritarikunnan kokoontumismenot, ritariksi lyöminen, ritarimerkit ja marssi Tornin ympäri ovat kuitenkin säilyneet muuttumattomina.


Tornin ritariksi ei haeta, vaan ritariksi pyydetään. Minulla on kunnia olla ritarikunnan jäsen. Lähtökohtana on yleensä, että ritareiksi kutsutaan vuosittain noin 2–5 ritarikokelasta. Valintakriteerinä on ensisijaisesti hyvän ruoan ja juoman ystävä – sekä jonkinlainen yhteys ravintola- ja matkailualaan. Ritarikunnan on tarkoitus kunnioittaa, puolustaa ja levittää Ritarikunnan lippuun kirjattua tunnuslausetta ”Hyvä on ruoka nälättäkin, janotta juomakin jalo”.


Perinteisiin kuuluu myös vuosittainen juhlakulkue, Yrjönkadulta ulkokautta Kalevankadulle. Kulkuetta johtaa Suurmestari kantaen ritarimiekkaa. Ritaripäivät kruunaa illallinen, jota rytmittävät maljapuheet. Sääntöjen mukaan puheet pidetään lyhyinä ja jokaisen puheen perään joku sanoo "kirnipsis", johon muut vastaavat "karnapsis".

Tämän vuoden Ritaripäivät ovat takana onnistuneesti. Ritareiden kotilinnana toimiva Torni odottaa jo ensi vuoden kohtaamista. 


Päivi
Hotellijohtaja
Ritarikunnan jäsen

perjantai 13. syyskuuta 2013

Kun talo koristautuu punaiseen


On kaunis syyskuinen päivä, ulkona paistaa aurinko täydeltä terältä. Istumme alas miettimään tulevaa joulua. Se on niin lähellä ja niin kaukana. Ironista kyllä, vastapäisellä terassilla ihmiset nauttivat iltapäiväkahvejaan auringossa. Niin se joulu vaan tulee joka vuosi yhtä yllättäen, vähän kuin hiipii varkain. 

 

Joulussa pätee kultainen sääntö, tee toisille niin kuin itse haluaisit tehtävän sinulle. On ihana laittaa joulua toisten iloksi – asiakkaille ja tietenkin myös henkilökunnalle. Hössötetään, laitetaan, puunataan ja nautitaan joulun tunnelmasta. Joulu saa myös henkilökunnan herkistymään.

Laita jo ensi vuodelle varaus”, huikattiin viime vuonna joulun aikaan. Paras palaute tulee suoraan asiakkaalta. Jouluvarauksia tippuu nyt kovaa vauhtia, osa varauksista tuli alkuvuonna heti joulun jälkeen.  


Monta asiaa onkin mietittävänä hyvissä ajoin ennen joulua. Suunnittelussa on jo täysi pöhinä päällä. Olen Riitta, Tornin ravintolatoimenpäällikkö ja vastuullani joulujärjestelyissä on koko toiminnallinen puoli: työntekijämäärät, raaka-ainemäärät, unohtamatta esimerkiksi kinkun hankintaa. Isolle määrälle joulun tekeminen ei käy käden käänteessä. Kollegani Margareta taas vastaa vanhan läpikäynnistä, koristeiden hankinnasta sekä talon somistelusta. Yhdessä rakennamme Torniin joulun. 


Joulubuffetin sisältö mietittiin jo elokuussa. Nyt mietitään lisätyöntekijöiden tarvetta joulun ajalle. Margareta haki tänäkin vuonna joulukoristeet Puolasta asti. Kesäpihalle nousevat joulukuusi sekä ulkoköynnökset, valoja laitetaan ympäri taloa, pieniä kukkia ja kuusia asetellaan sinne tänne.  Baareihin ilmestyvät kynttilät ja tuikut. Talon kaikki Iittalan kivituikutkin vaihdetaan joulun alla punaisiksi. Pian koko talo hehkuu kultaisena ja punaisena. 



Viime kerrasta oppineena, ainakin joulukuusi tuetaan paremmin pystyyn.  Tuo ressukka ei meinannut viime vuonna millään pysyä pystyssä. Seuraavaksi mietimme yhdessä astioiden ja pöytäliinojen tarvetta. Muistilistalta ovat vielä raksimatta: pöytäkartan teko, kuusen varaaminen sekä joulupukin varaus aatoksi. Onneksi on vielä 102 yötä jouluun.

Jäämme odottamaan kaunista valkoista joulua – joulua, joka ei koskaan ole samanlainen.

Tunnelmallisin terveisin,
Riitta ja Margareta