maanantai 28. syyskuuta 2015

Vierasbloggaaja: Loman aloitus Tornissa


Sain työni kautta kutsun tulla yöpymään hotelli Torniin. Valitsin ajankohdaksi loppukesän perjantain, jolloin edessä häämötti pieni kesäloma. Yö Tornissa tuntui sopivan spesiaalilta tavalta aloittaa loma.


Hyvän fiiliksen viikonloppu alkoi jo respassa, jossa minut otettiin vastaan kuin vanha ystävä. Sain myös tietää, että huoneeni olisi yksi Tornin näköalahuoneista, itse asiassa samainen huone, jota olin käynyt aiemmin työasioissa katsomassa!

Päästyäni kasikerrokseen ja huoneeseeni, istuin hetken huoneeni sängyllä ja ihailin ikkunoista avautuvaa näkymää yli kaupungin. Huone oli ylellinen, mutta kuitenkin mukavan kotoisa. Se oli elegantisti kulunut, mutta erittäin siisti. Hienosti kulunut parkettilattia sai miettimään, kenen kaikkien vieraiden jatkumoon olinkaan asettunut osaksi.

Lasiseinäinen suihku ja wc vähän naurattivat, mutta onneksi minua ei ollut kukaan katsomassa.

 

Olin päättänyt jättää bilettämisen toiseen kertaan, sillä halusin mahdollisimman pitkät unet queen size -kokoisessa sängyssäni. Mutta kesäinen perjantai kun oli, halusin kuitenkin tavata ystäviäni. Mikä olisi voinutkaan olla parempi paikka tälle kuin Tornin legendaarinen Ateljee Bar? Ainutkertainen näkymä, loppukesän tuuli ja Ateljeen herkullinen mojito kirvoittivat seurueessamme hyvän olon hykerryksiä. Tuntui, että nouseminen 70 metrin korkeuteen irrotti arjesta ja olo oli kuin ulkomailla. Käyntiin korkeuksissa kuuluu myös aina pakollinen visiitti näköala-wc:ssä ja niin sitä taas kerran ihmetteli pöntöllä istuessaan, että mikä älytön tai mahtava idea tämä onkaan!


Ateljeesta suuntasimme Kalevankadun terasseille ja vaikka ilta olikin vilakka, useimmilla ravintoloista on lämmitetyt terassit ja ulkona tarkeni hyvin.

Kun muut suuntasivat eteenpäin puolenyön jälkeen, minä siirryin yöpaikkaani parin askeleen päähän ja sain osakseni hyväntahtoista kateutta. Hotellin aulassa riitti puheensorinaa, kun ihmiset odottivat hissiä ylös Ateljeebaariin. Se kun on viikonloppuisin kahteen asti auki ja melkein itsekin annoin australialaisturistijoukon houkutella itseni sinne uudestaan. Mutta ajatus sängystä vei voiton.

Pian istuinkin sängyllä ja katselin pimeässä ikkunasta aukenevaa näkymää. Kaukana pimeässä siinsi meri, saaria ja valoja, tuhansittain valoja. Viileät ja sileät lakanat imaisivat minut pian pitkälleen ja ennen kuin huomasinkaan, olin unessa. 

Aamulla makoilin hetken herätyskellon soimisen jälkeen ja ihailin ikkunasta siivilöityvää aamuaurinkoa ja sen varjoja harmaansinisillä seinillä. Kun menin suihkuun, oivalsin lasiseinäisen suihkukopin hienouden. Ei pöllömpää suihkutella ja katsella samalla näkymää kaupungin yli!

Tuoksuvan suihkugeelin, föönin ja hammastahnan jälkeen siirryin hiljaiseen, pehmeämattoiseen hotellikäytävään ja hurautin hissillä alakertaan. Aamiainen tarjoiltiin ravintola Tornissa. Ravintolan miljöö oli samanlainen kuin koko talossa: elegantti ja kotoisa. Myös palvelu oli täällä ensiluokkaista. Aamiaistarjonta oli runsasta, maukasta ja pöytiin tarjoillut omat kahvikannut toivat sopivan tuulahduksen vanhan ajan palvelua.  

Aamiaisen jälkeen menin vielä hetkeksi lekottelemaan huoneeseeni ja nautiskelin hetkestä. Takana oli hyvät unet ja hyvä aamiainen ja kokemus jostain uudesta. Talo tuntui jo niin tutulta, että oli haikeaa lähteä. Mutta haikeus takaa sen, että Torniin palaan uudestaan.  


-Karoliina-



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti